Fighting Mind

A production of ZODIAK Center for New Dance Helsinki, 2006. A solo for myself.

Chreography and dance | Anna-Maija Terävä
Video | Sini Haapalinna
Light design | Ville Virtanen
Production | Zodiak – Center for New Dance, Helsinki
Premier | 14.10.2019, Zodiak – Center for New Dance, Helsinki

Fighting Mind is a solo work that examine´s the paradoxes of an inner battle.

The performance was born out of the curiosity towards humane qualities that come up when people are gettind ready for a fight, exceeding themselves or braving the current situation. Under the examination are the outer features of fighting as well as the equipment, positions and the mental preparation and the control of the bodymind. In the center of the work is a human being, who receives energy from an inner arm wrestling and does not know how to stop, even when the effort does not pay off.

Photo: Hanna Pihko

REVIEWS

16.10.2006 Anni Valtonen | Helsingin Sanomat [in Finnish]

Anna-Maija Terävän sooloteos Fighting Mind esittelee nuoren tekijän, josta ei ulottuvuuksia puutu. Kantaesityksessään tanssija-koreografi tutkii paradokseja ja vastakkainasetteluja mielen ja kehon liikkeellepanijoina.

Lähes tyhjällä näyttämöllä tanssija mittailee omaa tekemistään. Hän sanallistaa liikkeen muodostamia ajatuksia ja toisinpäin: kehollistaa ajatuksiaan.

Terävällä on taito olla läsnä. Tulee tunne, että hän rakentaa tilanteita juuri tässä ja nyt.

Yleisö on myyty erityisesti silloin, kun Terävä alkaa yhtäkkiä varjonyrkkeillä näkymättömän vastustajansa kanssa.

Fighting Mind on kuin esikoisrunokokoelma, jossa minäkertoja pohtii identiteettiään ja suhdettaan maailmaan niin, että teoksen lopussa ääni on jo tuttu ja kuva ihmisestä harkitusti tiputeltujen sanojen takana selkeä.

Absurdius ja heittäytymisen tunne jättää kutkuttavan mielen: mitähän seuraavaksi?

Nina Renvallin Kaksi kaunista arolla jättää sen sijaan hailakan tunnelman. Kekseliäs idea, eläinkunnasta lainatut kommunikointitavat ja liikkeen laatu, eivät riitä kantamaan teoksen läpi. Renvall ja Janne Kilpiö puhkuvat ilmat itsestään (kirjaimellisesti) ja yleisöstä (kuvainnollisesti) pihalle. Eläimen naiivius, vilpittömyys ja pelot ovat luettavissa Renvallin ilmaisusta, Kilpiö edustaa uhoavaa urosta En kykene lukemaan teoksesta siihen ladattuja asioita. Mitään ei kehity, teos ei kunnolla ala eikä lopu.

Previous Post
Next Post